Mun hevoshistoria

Alkuun tällänen haasteesta muokattu teksti.


Ensimmäisen hevosen nimeä en muista, jolla siis olisin ikinä ratsastanut. Jos lasketaan ensimmäiseksi se, jonka tosiaan muistan niin taisi olla Ilari-niminen suomenhevosruuna. Ensimmäinen hevonen jolta putosin taisi olla Ponipihalla ollessani Pertti, ensimmäisellä tunnilla ja ensimmäistä kertaa ilman satulaa ikinä : D. Ensimmäinen hevonen jolla hyppäsin... Taisipa olla Pertti tässäkin tapauksessa, jos nyt oikein muistan tai sitten Jiri.Eniten ikävöin Ventaa ja Ermoria, siinäpä kaksi sellaista, joita en ikinä unohda. Hulluin hevonen jolla olen ikinä ratsastanut... Ei semmosta ole, kaikki on ollu omalla tavallaan vaan hauskoja, eikä hulluja. Hirveintäkään hevosta ei ole, jolla olisin ratsastanut, jokainen on edes jollain tavalla mukava. 
Ermori ja Venta, sekä mahdollisesti Lore on ne hevoset, joiden selkään haluaisin uudelleen päästä. Ensimmäinen lempiponi taisi olla (siis jos nyt ihan oikeasti katsotaan vain poneja) Äimärautiolta Bella tai Tollo. 
Eniten yhteistyö minulla kehittyi varmaan Ermorin kanssa, kun tahkottiin ja tahkottiin samoja asioita läpi ja sitten kun se eläin tajusi sen asian, niin se tunne on sanoinkuvaamaton <3
Uusin hevostuttavuus on varmaan Lefa, ellei muita meidän tallilaisia lasketa. Lefa on siis nykyinen vuokrahevoseni.
Isoimman esteen hyppäsin Lady Marmaladella "Alma" ja Ermorilla. Molemmilla sen 90cm yksittäisenä. Onnistunein tunti ikinä on ollut varmaan Ventan kanssa Ponipihalla ja Wurstin kanssa Tuomikoskella. Pahin tippuminen tapahtui muistaakseni ensimmäisenä kesänä Ojalan Harrastetallin vuokrausleirillä, kun Verona päätti, että musta tulee supermies : D Yritteliäin hevonen, jolla olen ratsastanut, on luultavasti Venta, Erppa tai Lefa. Jokainen omalla tavallaan : ) Hauskimman hevosen ratsastaessa tittelin saa luultavasti Erppa, se vaan nyt yksin kertasesti oli hauskaa. Ihanimmat askeleet oli ehdottomasti Ventalla tai Leilalla. Vaikuttavinta hevosta en osaa sanoa, jokainen on omalla tavallaan se vaikuttavin.
Pienin, jolla olen ratsastanut, oli Täplä-niminen poni, korkeutta 110 cm. Suurin taas luultavasti Lore. Itsepäisin hevonen, jolla olen ikinä ratsastanut oli luultavasti Buran "Pekka". 
Omakseni haluaisin Ventan ja Ermorin, koska molemmat ovat elämäni tärkeimpiä hevosia.





Aloitin ratsastuksen joskus 2001 käymällä satunnaisesti talutusratsastuksissa ja oisko ollu 2003, kun aloin käymään tunnilla Kuusamossa eräällä tallilla kerran pari kuussa. Kunnolla ratsastus alkoi, kun muutin Ouluun ja aloitin käymisen Äimäraution Ratsastuskeskuksessa, aluksi vain hoitamassa Leilaa ja vähän myöhemmin ratsastelin jonkun 1-2 kertaa kuukaudessa ja silloinkin yleensä yksinään tai kaverin ohjauksessa.
2004 kesällä siirryin Hietasaaren Ponipihalle tunneille ja aloitinkin melkein samantien minulle yhden rakkaimpien joukkoon kuuluvan tamman hoitamisen, Ventan. Tamma oli pelokas ja sen takia ilkeä ja monesti teki mieli lopettaa hoitaminen, kun kaikki tuntui menevän ihan päin puuta. Onneksi äiti aina jaksoi painostaa mua jatkamaan.  Mulla ois ollu vanhalla koneella varmaan miljoona kuvaa Ventasta, mutta se nyt lasahti ja koitan keksiä keinoja millä ne sais pois. Tunneilla olin muistaakseni seuraavaan kesään asti ja sitten löyty eka vuokrahevonen, Ermori.

Erppa oli ex-ravuri suokki, jolta löyty virtaa vaikka muille jakaa ja monesti heitettiin kavereiden kans läppää siitä, että se oli maantiejyrä, josta ei löytyny jarruja. Erppa oli kans aivan mahtava ja tekisin melkein mitä vaan, että sen itelleni saisin. Erppakin kuului ja kuuluu edelleen niihin kaviollisiin, joilla tulee aina olemaan paikka sydämessäni. Erpalla hyppäsin toista kertaa elämässäni 90 cm esteen ja sen jälkeen ei olekaan tullut hypittyä, vaikka itse esteratsastaja enemmän ehkä olenkin. Hoitaessa ruuna oli kiltti ja rauhallinen. Sitä jaksoi paijailla vaikka kuinka kauan, eikä sillä ollu koskaan kiire mihinkään.
Erppa oli myös todella mukava juoksuttaa ja se tottelikin reippaasti ja kyselemättä. Irtojuoksutusta ruun rakasti.

Erpan jälkeen tulikin muistaakseni Lore. 176 korkea pv-ruuna, joka oli vain vuosi sitte ruunattu. Voi herra jestas mikä eläin. Lorea ehdin vuokrata 2kk, kun kaveri kertoo, että Lore on myyty tai annettu ylläpitoon. Minulle ei omistaja vaivautunut ilmoittamaan ja karvas maku jäi koko hommasta suuhun, nimittäin sinne menin mun yhdet ratsastushousut, talviratsastuskengät, sekä -hanskat. Omistajassa ei ollu kehumista, mutta Lore oli aivan ihana, vaikka vähän orin elkeitä vielä löytyikin.


Loren jälkeen oli taas Erppa ja Erpan jälkeen Vapsu. Vapsuakaan en hirveän kauaa vuokrannut. Ihan mukava poni se oli, vaikkakin minulle ehkä hieman liian pieni. Vapsusta mulla ei ole kuvia.

Vapsun jälkeen muutettiin Liminkaan ja aloin käymään taas tunneilla. Kävin Tuomikosken Ratsutilalla jonkin aikaa ja lopetin sitten sielläkin. Yleisimmin mulla oli alla Wursti, joka oli aivan mahtava. Ratsuna ja hoitaessa aivan ylikiltti ja lutunen <3 Yllä siis Wurstista ja minusta kuva. Sielläkin sitten lopetin käymisen, kun polvi meni huonompaan kuntoon.

Nyt kun polvi on taas suhteellisen hyvässä kunnossa aloin vuokraamaan kaverin lv-ruunaa. Lefa on ihan huippuotus ja sen voin kertoa, että kaverikin luuli aluksi Lefaa puoliveriseksi, kun kuvan näki. Lefalla on aina hieman pilkettä silmäkulmassa ja uusia ratsastajia pitää hieman testata, että säikähtääkö ne vai ei. Nyt ollaan Lefan kanssa aika paljon maastakäsin hommia tehty, kun kenttä on melko liukas ja näin hevonen saa helpommin pidettyä itsensä tasapainossa. Ratsunakin Lefa on tosi miellyttävä ja reipas.


Mahdollisesti sitten 2013 kesällä oma hevonen, kunhan valmistun ja saan töitä ; )


Sellasta tällä kertaa ja olkaa onnellisia, että en oo kauempaa harrastanu, ois tullu varmaan kirja jo siinä vaiheessa : D Mutta tämä tyttö lähtee syömään ja koiran kanssa lenkille (siitä voisin höpistä ens postauksessa)

Menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta

Eksyin lukemaan tuossa yhtä vanhaa tekstiä, jossa selitin exästäni, jota vielä rakastin jnejne. Nyt sitten huomasin, että nykyään ku oon Tommin kans, oon tajunnu sen ettei se jätkä todellakaan ollu mulle oikee. Loppujen lopuksi se oli aika ärsyttävä. En saanu olla omien kavereideni kanssa yksin, eikä se halunnu lähtee mun kans mihinkään. Aina piti vaan olla kotona, kotona ja kotona ja auta armias, jos sanoin että eheei eipä onnistukaan, vaan mä lähen viihteelle kavereiden kans. Aina noiden jälkeen oli ensimmäisenä aiheena: "Sä petit mua siellä!" öö, en. Olin ihan vaan parhaan kaverini ja sen kavereiden kans niillä. Okei, minä ja laura oltiin ainoat tytöt, mutta mitä sitten? Missään vaiheessa en tuota jätkää pettäny ja silti sain vaan syytöksiä niskaan. Onneksi se loppu!

Tommin kans toki on välillä pientä kränää, mutta ei sekään vakavaa. Toki välillä tulee toiselle sanottua jotain, mitä ei todellakaan pahalla tarkota ja toinen siitä loukkaantuu, mutta hei, ei se maata kaada. Kerran oon itkeny sen takia, mutta seki oli vaan reaktio kahen asian jälkeen, eli ei periaatteella ollu edes Tommin vika. Siinä vaiheessa vaan tuntu, että seinät kaatuu päälle ja oli pakko vähän purkaa oloa. Toki sen ois voinu tehä paremmassa paikassa esim. yksin, mutta yritäppä itse pidätellä siinä vaiheessa. Muistinpa toisenki kerran, kun oon itkeny ja se oli ihan vaan ajattelemattomista sanoista johtuvaa.
Meki ollaan kohta oltu vuosi yhdessä, mikä on sinänsä ihme. Yleensä mulla on parisuhteet kestäny sen 1-2 kk, yllä kertomani exän kanssa 3,5kk. Oon onnellinen Tommin kans ja oikeesti mulla on turvallinen olo. Tommi ei epäile mua esim. pettämisestä, vaan se lutotaa siihen etten mä tee mitään tyhmää. Alussa olin epäileväinen tuon suhteen, mutta ajan myötä tajusin, ettei se ole samanlainen ku tuo yllä oleva ex.
Ollaanhan me Tommin kans tulevaisuutta suunniteltu ja ehkä vähän liioitellenki. Talosta kuulema tulee iso, ykskerroksinen kartano ja meijän tuleville lapsille pitää laittaa paikannin, että ne joskus sieltä löytää :') Pihassa sitten mua varten hevostalli ja Tommia varten autotalli. Mulle sitten tulee Saksasta/Belgiasta tms se 30 000€ kisahevonen ja muutama muu hevonen + toki yksityiset. Tommi sitten hommaa itelleen (tai no meille molemmille yhteisiksi) monen monituista autoa, joista yks on se mun unelma-auto: Chevrolet Impala vuoden 1967 <3 Sekään ei sitten saa kuulemma olla ihan vakiona, vaan siihen vaihdetaan tehokkaampi moottori ja sitä tätä ja tuota : D Mä haluaisin vaan poikalapsia, mutta ehkä se yks tyttökin joukkoon mahtuu. Sais olla sit sellanen äidin pieni prinsessa :')

Mutta sellasta tällä kertaa, mä jatkan liikeidean tekoa ja jätän teidät taas hetkeksi. Mahdollisesti ens viikolla ratsastuskuvia : )

- Jaana K.