Nopeaa päivitystä elämästä : )

Heips,
en tosiaan ole hetkeen ehtinyt kirjoitella, kun on ollut koko kesä vaan töissä raatamista ja muuttamista. Olin tosiaan koko kesän töissä eräässä liikennemyymälässä (siis kauppa, ravintola ja huoltsikka) ja ei pahemmin aika muuhun riittänyt, kun siellä ravaamiseen.

Muutettiin myös tosiaan Tommin kans tähän uuteen kämppään ja tää on oikein kiva ^^. Vaatehuone mulla on vielä(kin) levällään ja Tommi koittaa välillä patistaa mua laittaa se kuntoon, mutta kun ei vaan jaksa :D

Meillä on myös lisääntyny tää meijän eläinkunta. Entisten kahden hamsterin ja koiran lisäksi on tullu kissa. Kissa on ihan perus maatiaiskissa ja nimeltänsä Aatu. Saanu nimensä Adolf Hitlerin mukaan ja käyttäytyyki melkolailla nimensä mukaan : D Oikein mukava, ku hiippaset iso t-paita päällä keittiöön, ku oot just heränny ja kissa hyökkää nilkkaan kiinni.

Lopputyötä ja siihen liittyvää kyselyä

Tällä hetkellä mulla on kaksi lopputyötä tekemisen alla, joista toista en ole ehtinyt edes aloittaa. Aihe on mahollisesti keksitty, mutta en vielä oo ihan varma. Nyt kuitenkin aattelin höpöttää meijän Reflective Project:n lopputyöstä. Opiskelen tosiaan kansainvälistä liiketaloutta ja meillä pitää tehdä lopputyö tälle kurssille, jossa pitää olla omaan alaan (ts. merkonomi/asiakaspalvelu) liittyvä eettinen ongelma.

Vaihtoehtoina lopputyön muodoksi on essee (3000 sanaa); lyhyt video (10 min) + raportti (750 sanaa); nettisivut (5 kuvaa + 2500 sanaa); Powerpoint-esitys (10 diaa + 1500 sanaa) TAI kuvakollaasi (15 kuvaa + 1500 sanaa). Valitsin sitten sen kummempia miettimättä esseen ja sanoja on kertynyt viime vuonna aloitettuun esseeseen "huimat" 816... Kuitenkin tuohon esseeseen saa sisällyttää haastatteluja/kyselyjä, joten päätinpä laittaa sen tänne sitten. Täältä poimin sitten muutaman haastattelun tuohon esseeseen.

Kyselyn kirjoitan alle suomeksi ja englanniksi, koska lopputyö tulee kirjoittaa jälkimmäisellä kielellä.

Ongelma:

Milloin huono käytös ylittää rajan? Kirjoitan siis asiakkaiden huonosta käytöksestä ja asenteesta asiakaspalvelijoita kohtaan.

Kerro ensin etunimesi ja ikäsi. (Julkaisen ne esseessäni)

1. Onko huono käytös sallittua asiakkaalta asiakaspalvelijaa kohtaan missään tilanteessa? 

2. Mitkä asiat vaikuttavat käytökseen huonontavasti?

3. Asiakaspalvelijalle: mikä on pahin tilanne, jossa asiakas on käyttäytynyt sinua kohtaan huonosti?

4. Asiakkaalle: miten SINÄ käyttäydyt asiakaspalvelijaa kohtaan ja miksi?

Kommentteihin haluaisin mielelläni tähän vastauksia : )

Sisustuskuume!

Tommin kanssa nyt perjantaina irtisanottiin tämä asunto ja varattuna meille on tuosta viereisestä talosta 54 neliöinen saunallinen kaksio, jossa myös on koko huoneiston mittanen parveke + mulle OMA vaatehuone <3

Tuossa siis olis pohjapiirros. Eli tossa edessä on ovi käytävään / etuovi ja suoraan sitä vastapäätä sitten vessan/kylppärin ovi, mistä se saunakin sitten löytyy. Tuossa ennen kylppärin ovea on myös ovipuhelin. Ulko-oven oikeella puolella oleva "lokero" on naulakko, enkä tajunnu jättää tuota eteisen puoleista seinää pois : D Tuosta sitten livahdetaan olohuoneeseen, minkä yhteydessä on myös keittiö. Aivan mahtava tuo keittiö, koska heti siinä tasojen vieressä on tuo ikkuna. Tuo kivasti valoa keittiöön. Siellä myös oli ihan sairaana kaappitilaa keittiössä ja nyt me saadaan se kauan kaivattu tiskikone! Olohuoneessa oli tommonen iso  ikkuna ja siinä kiva sellanen pieni taso, missä Piki voi chillailla tai sitten sinne voi laittaa koristeita ^^ Sitte onki makkari, joka oli aika kapee, mutta kyllä sinne kuitenki sängyn saa tungettua : D Makkarista tosiaan löytyy sitten vaatehuone, jonka saan vallata ihan yksinään, kun Tommilla sopii kaikki vaatteet vaatekaappiin. Makkarin kautta sitten pääsee parvekkeelle, josta mainitsinki jo ylempänä. Muutto tapahtuu sitten viimestään 29.6-2.7!

Ikeassa ois kaikkea jännää sinne kämppään, mutta tällä hetkellä tärkein ois saada hyvä tietokonepöytä, johon mahtuis mun ja tommin pöytäkoneet. Tällänen sitten iski silmään, kun selailin Ikean sivuja. 

Tollanen vaatehuone ois kyllä ihana, mutta ei ehkä tuon värisenä ja erinlainen tuoli ois kans jees, koska en tykkää tuosta kuosista. Vaikka tälläisia kaksi.

Muutamat uudet verhotkin pitäisi ostaa, koska tarvin luultavasti kolmet verhot. Tuohon keittiön ikkunaan, olohuoneeseen ja makuuhuoneeseen. Makkariin varmaan tulee nuo mun Vallilan punaiset kelohonka-verhot, joita rakastan ylikaiken <3. Olohuoneeseen vois nakata Tommin vanhat verhot mitkä on nytkin tuossa olohuoneessa ja keittiön ikkunaan en tiedä mitä keksin vai laitetaanko siihen edes verhoa.

Sellaista tällä kertaa ja kirjoittelen taas joku päivä, kunhan oon nukkunu kunnolla ja näin ees päin : ) Yöt kaikki : )

I never had a dream come true 'til the day that I found you

Otsikko S Club 7:n biisistä Never Had A Dream Come True.

Aiheeseen, tänään vihdoin ja viimein sain sovittua pappani kanssa varmaksi, että meidän diili toteutuu mun valmistumisen aikaan, kunhan olen ensin hankkinut työpaikan. Tuo yllä oleva varmaan kertookin jo aika paljon, että mitä siihen sopimukseen liittyy... Eli 2013 kesällä, mulle pitäisi tulla ihka ensimmäinen oma hevonen! Hieman mä olen tyytyväinen ja alan taas panostaa kunnolla kouluun. Kesällä lupaan tehdä KAIKKI rästitehtävät pois alta ja muutenkin ensi vuonna pitää poissaololukeman alle 100:ssa.

Unelmien hevonen olisi:
iältään 6-9 vuotias pv- tai sh-tamma. Myös lv on okei, jos se ei ole startannut/juossut tai on ollu suurimman osan elämästään ratsuna ja taso on riittävä. Toki suokkien kohalla sama, ettei mielellään olisi ex-ravureita, vaikka ei niissä mitään vikaa ole. En kuitenkaan omaksi ekaksi hevoseksi halua ex-ravuria, paitsi yhden voisin ottaa jos olisi mahdollista. Ruunakin kelpaa, mitä ne nyt vaan tuppaa olemaan aika tasaisia omien kokemuksien mukaan.
Tasoltaan hevosen tulisi olla 90cm ja HeB ylöspäin, koska en halua että taso tulee ihan heti vastaan ja enemmän estepuolen hevonen, koska itse tykkään enemmän esteistä. Kaveri (josta tulisi vuokraaja) sitten reenailisi koulua ja välillä luultavasti myös pistäs minut tuuppailemaan : D
Luonteeltaan se ei saa olla automaatti. Haluan  hevosen, jossa on luonnetta, enkä mitään pullamössöpollea, joka on kuin pystyynkuollut. Ripaus pippuria ja säpäkkyyttä, sekä hieman kuitenkin sitä mamman sylivauvvaa, niin oi nam <3

Tänään tosiaan puhuin jo papalle yhestä lv:stä, jonka olisin halunnut NYT, mutta sovittiin kuitenkin että ensi vuonna sitten. Minä keskityn nyt selailemaan myynti-ilmoituksia ja syömään, joten kirjoittelen taas joku päivä : )

Homot ja adoptio

Tulipa lueskeltua hevostalli.netissä eräs topic, jossa puhuttiin otsikon mukaisesti homoista ja heidän adoptio-oikeudesta. Kirjoittelin itsekin sinne jo mielipiteeni, mutta tässäpä vielä uusiksi:
Minä hyväksyn sen, että homopareilla olisi lapsia. Lapsi tarvii rakastavat vanhemmat ja sana ei määrittele sitä, että vanhempien tulisi olla eri sukupuolta. Mielestäni sateenkaariperheen lapsesta tulee paljon avoimempi, eikä perus kapea katseinen suomalainen, joka ei pidä erilaisista ihmisistä.

Totta kai saattaa pienempänä esiintyä kiusaamista, mutta toisaalta taas nykymaailmassa... Tuskin. Paitsi sitten nämä lapset, jotka on kasvattanut vanhoilliset ihmiset, jotka eivät tosiaan hyväksy erilaisuutta ja näin "saastuttavat" lastensa mielet.

Eli tosiaan minun mielipiteeni on yksinkertaisesti se, että homopareilla pitäisi olla adoptio-oikeus. Ennemmin minä esimerkiksi antaisin oman lapseni homopariskunnalle (jos nyt siis sellainen minulla olisi/olisi tulossa), kuin vaikkapa perheelle, jossa isällä tai äidillä olisi taipumusta alkoholiin tai vastaavaan. Ei lapsia onneksi sellaisille anneta (jos siis asia selvillä), mutta näin esimerkkinä. Homopariskunta voi oikeasti olla parempi vaihtoehto, kuin ns. normaalille pariskunnalle.

"Toki homotki vois lastansa rakastaa mut ei samallatavalla. "

Tuota ei minun aivoni käsittäneet, miten homojen rakkaus on erilaista kuin naisen ja miehen antama rakkaus lapselleen? Homopariskunta voi antaa aivan samanlaista rakkautta, mutta se voi myös olla vahvempaa.

Eikö lapsen ole parempi olla sellaisten vanhempien - olivat ne sitten mies ja mies tai nainen ja nainen - luona, jotka rakastavat ja _oikeasti_ tahtovat lapsen, kuin esim. sellaisen yh-äidin kanssa jonka mies on haistattanut pitkät ja lähtenyt, jonka äiti ei välttämättä ole halunnut lasta jne..?

Tuossa kuljetaan taas minun kanssani samoilla linjoilla. Eikö oikeasti ole vain tärkeintä, että lapsella on rakastavat vanhemmat, jotka oikeasti haluaa sen lapsen?

koska lapsi minun mielestäni tarvitsee molempien sukupuolien roolimallit, molempien sukupuolien rakkautta, molempien sukupuolien tapoja ja molempien sukupuolien hoivaa. 
Eih... Topicissa on puhuttu myös yh-äideistä ja tähänhän oli aloittajalla perusteluna se, että "yh-äidit yleensä hommaa uuden kumppanin". Hmm.. mietitääs hetki... Minä olen yh-äidin lapsi, tunnen kyllä isäni ja olen hänen kanssaan tekemisissä, MUTTA silti minut on äiti kasvattanut yksin. Eli en ole saanut molempien sukupuolien roolimalleja (enkä koe tarvivani niitä), enkä ole edes kokenut tarvitsevani isäni rakkautta, isäni tapoja tai isäni hoivaa. Totta kai tiedän, että olen aina saanut isältäni rakkautta, mutta ei sitä nyt hirveästi ole suoraan osoitettu. Silloin kun ollaan joskus nähty. Toki nykyään isän kanssa soitellaan, jutellaan facessa ja nähdään (silloin kuin töiltään ehtii/pääsee tänne pohjoseen asti tulemaan). Mutta silti en koe olevani yhtään erilaisempi, kuin esimerkiksi ystäväni, jolla on molemmat vanhemmat olleet koko ajan. Itseasiassa olen paljon varmempi, enkä todellakaan anna kenenkään talloa minua lokaan, puolustan itse itseäni ja uskallan ilmaista mielipiteeni paljon varmemmin.

No kuitenkin, Topic luultavasti päättyy siihen, että aloittaja raivoaa, kuinka häntä ei ymmärretä ja hänen puolellaan ei olla. Mutta minkäs teet.. Sellasta tänään, saapi toki keskustella kommenteissa ja heittää kommenttiakin itse asiaan liittyen tuohon alle : )

Hurjastelua ja haaveilua

Eksyinpä taas pitkästä aikaa kirjottelee, mutta eipä siinä että mulla ois vähään aikaan mitään erikoista ollukkaa. Käytiin vappuviikonloppuna Kuusamossa mun isovanhempien luona ja moikkaa kans samalla paria kaveria. Eipä siel oikeen mitään erikoista tapahtunu, mitä nyt Piki joutu käymään tosi monesti lenkillä mun ja tommin tupakoinnin takia, kun eihän mun isovanhemmat siitä tiedä (ainakaan toivottavasti :D) ja olihan se pikkunen tosi väsyny, ku päästiin kotiin.

Maanantaina, eli vappuaattona, mulla oli tarkotus olla juomatta, mutta kuitenkin tuli sitte käytyä hakee alkosta 0,7 Sourz Apple pullo ja lantrasin sen sitten spriteen ja tollaseen 1,5l pulloon. Siitäki join alle puolet pois + kaks olutta, jotka eräs kaveri mulle käteen tunki kun valitin, että ois pitäny ostaa jotain muuta ja toisen se anto, koska ei ite tarennu juoda (oli muka liian kylmä...) Anyhow, meidän ilta meni oikeestaan siinä, että Tommi oli kuskina, minä istuin vänkärinä ja pörrättiin pitkin poikin Oulua ja lähinkuntia.

Tiistaina ei ilmeisesti (mun muistin mukaan) tapahtunu mitään erikoista. Keskiviikkona mulla oli ajotunti ja torstai-aamuna mulla sano selkä taas pitkästä aikaa, että kiitti mulle riitti. Se päivä meniki aikalailla kotona, paitsi kävin koululla tekee kemian kokeen (josta sain 3:n!!) ja kävin verryttelee selkää lenkillä Pikin kans. Perjantaina sitten kävin tokan kerran inssissä ja ei muuten enää tarvi käydä! Eli mä olen nyt kortillinen ihminen ja pääsen ajamaan omalla rallipösöllä <3. Nyt sitten viikonloppu menny ajellessa, kotona istuessa ja tänään leipasin Mutakakun. AIIII että siitä tuli hyvää!

Mutta siihen haaveiluun sitten. Oon taas alkanu selailee myytäviä hevosia niin Suomesta, ku ulkomailtaki ja totta kai hevosblogeja. Aivan armoton hevos- ja koirakuume tällä hetkellä. Jos voittasin oikeesti muutaman miljoonan jostai tyylii Lotosta, niin ostaisin ekana jonkun nätin omakotitalon, rakennuttaisin pihaan tallin, sisustaisin kodin nätisti ja totta kai talliin sitten ilmestyis pari kaviollista elukkaa ja ehkäpä Pikille isompi koirakaveri. Koirakaverista tosin tulis luultavasti saksanpaimenkoira, mutta anyhow : D Jos mulla oikeesti ois rahaa tuhlattavaksi asti, niin luultavasti ostaisin ainakin kolme elämäni hevosta. Ermorin, Ventan ja Loren. 

Mutta mun pitää lähtee suuntaa kauppaan ostaa hampparisämpylöitä, että Tommi saa huomenna BBQ-hampurilaisia, ku tulee töistä. Joten minä suuntaan kauppaan ja koitan alkaa taas kuvailee ja lisäilee kuvia tänne : )

Mun hevoshistoria

Alkuun tällänen haasteesta muokattu teksti.


Ensimmäisen hevosen nimeä en muista, jolla siis olisin ikinä ratsastanut. Jos lasketaan ensimmäiseksi se, jonka tosiaan muistan niin taisi olla Ilari-niminen suomenhevosruuna. Ensimmäinen hevonen jolta putosin taisi olla Ponipihalla ollessani Pertti, ensimmäisellä tunnilla ja ensimmäistä kertaa ilman satulaa ikinä : D. Ensimmäinen hevonen jolla hyppäsin... Taisipa olla Pertti tässäkin tapauksessa, jos nyt oikein muistan tai sitten Jiri.Eniten ikävöin Ventaa ja Ermoria, siinäpä kaksi sellaista, joita en ikinä unohda. Hulluin hevonen jolla olen ikinä ratsastanut... Ei semmosta ole, kaikki on ollu omalla tavallaan vaan hauskoja, eikä hulluja. Hirveintäkään hevosta ei ole, jolla olisin ratsastanut, jokainen on edes jollain tavalla mukava. 
Ermori ja Venta, sekä mahdollisesti Lore on ne hevoset, joiden selkään haluaisin uudelleen päästä. Ensimmäinen lempiponi taisi olla (siis jos nyt ihan oikeasti katsotaan vain poneja) Äimärautiolta Bella tai Tollo. 
Eniten yhteistyö minulla kehittyi varmaan Ermorin kanssa, kun tahkottiin ja tahkottiin samoja asioita läpi ja sitten kun se eläin tajusi sen asian, niin se tunne on sanoinkuvaamaton <3
Uusin hevostuttavuus on varmaan Lefa, ellei muita meidän tallilaisia lasketa. Lefa on siis nykyinen vuokrahevoseni.
Isoimman esteen hyppäsin Lady Marmaladella "Alma" ja Ermorilla. Molemmilla sen 90cm yksittäisenä. Onnistunein tunti ikinä on ollut varmaan Ventan kanssa Ponipihalla ja Wurstin kanssa Tuomikoskella. Pahin tippuminen tapahtui muistaakseni ensimmäisenä kesänä Ojalan Harrastetallin vuokrausleirillä, kun Verona päätti, että musta tulee supermies : D Yritteliäin hevonen, jolla olen ratsastanut, on luultavasti Venta, Erppa tai Lefa. Jokainen omalla tavallaan : ) Hauskimman hevosen ratsastaessa tittelin saa luultavasti Erppa, se vaan nyt yksin kertasesti oli hauskaa. Ihanimmat askeleet oli ehdottomasti Ventalla tai Leilalla. Vaikuttavinta hevosta en osaa sanoa, jokainen on omalla tavallaan se vaikuttavin.
Pienin, jolla olen ratsastanut, oli Täplä-niminen poni, korkeutta 110 cm. Suurin taas luultavasti Lore. Itsepäisin hevonen, jolla olen ikinä ratsastanut oli luultavasti Buran "Pekka". 
Omakseni haluaisin Ventan ja Ermorin, koska molemmat ovat elämäni tärkeimpiä hevosia.





Aloitin ratsastuksen joskus 2001 käymällä satunnaisesti talutusratsastuksissa ja oisko ollu 2003, kun aloin käymään tunnilla Kuusamossa eräällä tallilla kerran pari kuussa. Kunnolla ratsastus alkoi, kun muutin Ouluun ja aloitin käymisen Äimäraution Ratsastuskeskuksessa, aluksi vain hoitamassa Leilaa ja vähän myöhemmin ratsastelin jonkun 1-2 kertaa kuukaudessa ja silloinkin yleensä yksinään tai kaverin ohjauksessa.
2004 kesällä siirryin Hietasaaren Ponipihalle tunneille ja aloitinkin melkein samantien minulle yhden rakkaimpien joukkoon kuuluvan tamman hoitamisen, Ventan. Tamma oli pelokas ja sen takia ilkeä ja monesti teki mieli lopettaa hoitaminen, kun kaikki tuntui menevän ihan päin puuta. Onneksi äiti aina jaksoi painostaa mua jatkamaan.  Mulla ois ollu vanhalla koneella varmaan miljoona kuvaa Ventasta, mutta se nyt lasahti ja koitan keksiä keinoja millä ne sais pois. Tunneilla olin muistaakseni seuraavaan kesään asti ja sitten löyty eka vuokrahevonen, Ermori.

Erppa oli ex-ravuri suokki, jolta löyty virtaa vaikka muille jakaa ja monesti heitettiin kavereiden kans läppää siitä, että se oli maantiejyrä, josta ei löytyny jarruja. Erppa oli kans aivan mahtava ja tekisin melkein mitä vaan, että sen itelleni saisin. Erppakin kuului ja kuuluu edelleen niihin kaviollisiin, joilla tulee aina olemaan paikka sydämessäni. Erpalla hyppäsin toista kertaa elämässäni 90 cm esteen ja sen jälkeen ei olekaan tullut hypittyä, vaikka itse esteratsastaja enemmän ehkä olenkin. Hoitaessa ruuna oli kiltti ja rauhallinen. Sitä jaksoi paijailla vaikka kuinka kauan, eikä sillä ollu koskaan kiire mihinkään.
Erppa oli myös todella mukava juoksuttaa ja se tottelikin reippaasti ja kyselemättä. Irtojuoksutusta ruun rakasti.

Erpan jälkeen tulikin muistaakseni Lore. 176 korkea pv-ruuna, joka oli vain vuosi sitte ruunattu. Voi herra jestas mikä eläin. Lorea ehdin vuokrata 2kk, kun kaveri kertoo, että Lore on myyty tai annettu ylläpitoon. Minulle ei omistaja vaivautunut ilmoittamaan ja karvas maku jäi koko hommasta suuhun, nimittäin sinne menin mun yhdet ratsastushousut, talviratsastuskengät, sekä -hanskat. Omistajassa ei ollu kehumista, mutta Lore oli aivan ihana, vaikka vähän orin elkeitä vielä löytyikin.


Loren jälkeen oli taas Erppa ja Erpan jälkeen Vapsu. Vapsuakaan en hirveän kauaa vuokrannut. Ihan mukava poni se oli, vaikkakin minulle ehkä hieman liian pieni. Vapsusta mulla ei ole kuvia.

Vapsun jälkeen muutettiin Liminkaan ja aloin käymään taas tunneilla. Kävin Tuomikosken Ratsutilalla jonkin aikaa ja lopetin sitten sielläkin. Yleisimmin mulla oli alla Wursti, joka oli aivan mahtava. Ratsuna ja hoitaessa aivan ylikiltti ja lutunen <3 Yllä siis Wurstista ja minusta kuva. Sielläkin sitten lopetin käymisen, kun polvi meni huonompaan kuntoon.

Nyt kun polvi on taas suhteellisen hyvässä kunnossa aloin vuokraamaan kaverin lv-ruunaa. Lefa on ihan huippuotus ja sen voin kertoa, että kaverikin luuli aluksi Lefaa puoliveriseksi, kun kuvan näki. Lefalla on aina hieman pilkettä silmäkulmassa ja uusia ratsastajia pitää hieman testata, että säikähtääkö ne vai ei. Nyt ollaan Lefan kanssa aika paljon maastakäsin hommia tehty, kun kenttä on melko liukas ja näin hevonen saa helpommin pidettyä itsensä tasapainossa. Ratsunakin Lefa on tosi miellyttävä ja reipas.


Mahdollisesti sitten 2013 kesällä oma hevonen, kunhan valmistun ja saan töitä ; )


Sellasta tällä kertaa ja olkaa onnellisia, että en oo kauempaa harrastanu, ois tullu varmaan kirja jo siinä vaiheessa : D Mutta tämä tyttö lähtee syömään ja koiran kanssa lenkille (siitä voisin höpistä ens postauksessa)

Menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta

Eksyin lukemaan tuossa yhtä vanhaa tekstiä, jossa selitin exästäni, jota vielä rakastin jnejne. Nyt sitten huomasin, että nykyään ku oon Tommin kans, oon tajunnu sen ettei se jätkä todellakaan ollu mulle oikee. Loppujen lopuksi se oli aika ärsyttävä. En saanu olla omien kavereideni kanssa yksin, eikä se halunnu lähtee mun kans mihinkään. Aina piti vaan olla kotona, kotona ja kotona ja auta armias, jos sanoin että eheei eipä onnistukaan, vaan mä lähen viihteelle kavereiden kans. Aina noiden jälkeen oli ensimmäisenä aiheena: "Sä petit mua siellä!" öö, en. Olin ihan vaan parhaan kaverini ja sen kavereiden kans niillä. Okei, minä ja laura oltiin ainoat tytöt, mutta mitä sitten? Missään vaiheessa en tuota jätkää pettäny ja silti sain vaan syytöksiä niskaan. Onneksi se loppu!

Tommin kans toki on välillä pientä kränää, mutta ei sekään vakavaa. Toki välillä tulee toiselle sanottua jotain, mitä ei todellakaan pahalla tarkota ja toinen siitä loukkaantuu, mutta hei, ei se maata kaada. Kerran oon itkeny sen takia, mutta seki oli vaan reaktio kahen asian jälkeen, eli ei periaatteella ollu edes Tommin vika. Siinä vaiheessa vaan tuntu, että seinät kaatuu päälle ja oli pakko vähän purkaa oloa. Toki sen ois voinu tehä paremmassa paikassa esim. yksin, mutta yritäppä itse pidätellä siinä vaiheessa. Muistinpa toisenki kerran, kun oon itkeny ja se oli ihan vaan ajattelemattomista sanoista johtuvaa.
Meki ollaan kohta oltu vuosi yhdessä, mikä on sinänsä ihme. Yleensä mulla on parisuhteet kestäny sen 1-2 kk, yllä kertomani exän kanssa 3,5kk. Oon onnellinen Tommin kans ja oikeesti mulla on turvallinen olo. Tommi ei epäile mua esim. pettämisestä, vaan se lutotaa siihen etten mä tee mitään tyhmää. Alussa olin epäileväinen tuon suhteen, mutta ajan myötä tajusin, ettei se ole samanlainen ku tuo yllä oleva ex.
Ollaanhan me Tommin kans tulevaisuutta suunniteltu ja ehkä vähän liioitellenki. Talosta kuulema tulee iso, ykskerroksinen kartano ja meijän tuleville lapsille pitää laittaa paikannin, että ne joskus sieltä löytää :') Pihassa sitten mua varten hevostalli ja Tommia varten autotalli. Mulle sitten tulee Saksasta/Belgiasta tms se 30 000€ kisahevonen ja muutama muu hevonen + toki yksityiset. Tommi sitten hommaa itelleen (tai no meille molemmille yhteisiksi) monen monituista autoa, joista yks on se mun unelma-auto: Chevrolet Impala vuoden 1967 <3 Sekään ei sitten saa kuulemma olla ihan vakiona, vaan siihen vaihdetaan tehokkaampi moottori ja sitä tätä ja tuota : D Mä haluaisin vaan poikalapsia, mutta ehkä se yks tyttökin joukkoon mahtuu. Sais olla sit sellanen äidin pieni prinsessa :')

Mutta sellasta tällä kertaa, mä jatkan liikeidean tekoa ja jätän teidät taas hetkeksi. Mahdollisesti ens viikolla ratsastuskuvia : )

- Jaana K.

Could someone put my life on pause?

Kuten otsikko jo sanookin: Voisiko joku laittaa elämäni tauolle? No okei, ei välttämättä elämää, vaan lähinnä koulunkäynnin. Mulla ihan oikeesti on loppunu kiinnostus koko hommaa kohtaan. Joo, haluan kyllä valmistua, mutta nyt ihan oikeesti pieni breikki. Hiihtoloma ois ens kuun alussa, mutta c'moon yks viikko vaa ja oon vielä menny itelleni lupaa, että teen kaikki mun rästitehtävät sen viikon aikana, joten sekään ei käy tauosta. Joku ihana ihminen vois maksaa mulle ja Tommille reissun jonnekki lämpimään maahan vaikka kaheksi viikoksi. Palkaksi saa lämmintä kättä ja hyvän mielen : )

Hiemanko mulle muuten tulee tylsä viikonloppu! Tommi lähtee huomenna (meidän KUUKAUSIPÄIVÄNÄ [10kk <3]) Haapajärvelle Mikon kans keikalle = mä olen aiiiivan yksin kotona. Okei, onhan mulla Nipsu ja Piki, mutta ei ne mulle takas juttele : ( Toisaalta saanpahan sitten syödä mitä haluan ja nukkua niin pitkään ku haluan! Tehään ihan varmasti Pikin kans IIIIISO kattila riisiä ja paistetaan meijän 500g kanapaketti. Vieläku sais syömätikut jostai, nii ois täydellistä. Voisin kans laittaa Wiin toimimaa ja vaan pelailla viikonlopun Mariota ja Wii sporttia tolla tasapainolaudalla.

Tasapainolaudasta tuliki mielee... Tilasin tosiaan viime viikolla Varustelekasta aivan ihanat housut, MUTTA ne oli liian pienet, joten tilasin uudet ja isommat. Tänään ne oli sit tullu postiin ja ku hain ne, nii palautin samalla ne ekat. No mutta, tää on kattokaa tää mun ah-niin-hyvä-tuuri, että nekin housut oli liian pienet ja sattuupa olemaan muuten liikkeen isoimmat naisten housut. Joten mä vissii olen officially läski -.-" Mut sit mietin, että jos säästäsin noi jälkimmäisenä tulleet housut ja käyttäsin niitä kannusteena laihdutuksee. Haluan puottaa 'bout 20 kiloa pois ja kiinteyttää muutenki. Periaatteella pitäis vaan saada reidet ja maha kiinteeksi, eikä tarvis laihduttaa, mutta katotaan jos onnistuisin samalla treenillä, ku tanssiaikoihin. Ihan sikana vaan syviä ja normi vattalihaksia + reisilihaksien treenausta, niin ehkä se auttas edes vähän ja saisin noi pöksyt jalkaan.

Niin totta, ainaki mun kohalla : D

Mutta mä kuolen nälkän, niin lähen syömään jotain iltapalaksi ja ehkä painelen nukumaan. 

Xoxo,  Jaana

Jakson loppuminen on perseestä.

Jjep, mä.

Voi helvetti. Mulla on miljoona viissataa tehtävää tekemättä ja haluan huomisen vapaaksi. Toisin sanoen, vittu mä istun koneella vielä aamullaki. Kirjanpidosta pitää yks tehtävä tehdä, okei siin ei nyt kauaa mee, mutta sitten on Yrityksen Kansainvälistymisen kakkoskurssin tehtäviä se miljoona 499 tehtävää. A-R-G-H! Haluaako joku tehdä ne mun puolesta? : )

Viime viikolla kävin viis päivä tallilla, kun Annikalla oli menoa. Kaikki onnistu hyvin, kunnes sunnuntaina Lefa yritti heittää Tommin selästä. Siinä vaiheessa raivotar (eli minä) pomppas selkään ja johan se poni meni nätisti. Asenne luultavasti vastas: "Vittu tee ykski virhe, niin saat selkään". Päivä oli muutenki ollu aaaaivan hanurista, niin kiittäminen kuuluu sillekkin, ku asenne oli vittusaatana. Tällä viikolla sit oon Lefan liikutellu maasta käsin, ku selkä meinaa sanoa poks. Eilen se päätti sitte mua alkaa pyörittelee, kun irtohypytettiin. Pyörin ku en-tiedä-mikä, ku poni painaa mun kylkeä pitkin toisee suuntaa karkuun. Nilkkaki siinä hommassa meinas mennä, mutta sitä sattuu.

Huomenna isäntä ois tulossa ja pitäis sitäki nähä pitkästä aikaa. Okei, näin sen viimeksi marraskuun alussa, mutta silti... Sitten pitäis ilmeisesti lauantaina olla Tommin kans kuskina ipanoille ja sunnuntain vois relata iiiihan rauhassa kämpillä ja huitasta joka ikistä paistinpannulla, joka tulee häirittemään mun chillausta TAI nukkumista!

NYT mä voisin ehkä alkaa yrittää tekee noita tehtäviä, nii sais taas jonku verran niitä vähemmäksi : DD Seuraavaa postaukseen, koitan saada ite otettuja kuvia enemmän, koska kaikki muut kuvat on weheartit.com:sta paitsi Lefan kuva. Thanks and bye.

I'm just a little sick person

Yup, nyt tais iskee mulle se kiva flunssa, pahimmassa tapauksessa ehkä poskiontelontulehdus. Shit happens, mutta eteenpäin, sano mummo lumessa. Nyt ei kykene jäähä sängyn pohjalle sairastaa, koska huomenna pitäis aamusta käydä hoitamassa Lefa (kerron kohta lisää ko. herrasta) ja sitten lähteä moikkaa Tommin kavereita Pihtiputaalle. Vähä meinaa tuntua, että ei helvetti, en pysty lähtee, mutta toisaalta taas haluan, koska ne ihmiset tuntuu olevan tärkeitä Tommille. Lähetään tolla mun pikkujellonalla, jonka äidin vanhemmat osti mulle, kun rellu lahosi aivan totaalisesti. Lahoamisen syystä ei mitään hajua, kaikki toimi mutta käyntii ei lähteny. Paska mikä paska...
Joo eli tää Lefa on mun nykynen vuokrahevonen, jonka vuokrauksen alotan kunnolla ens viikolla. Nyt torstai ja lauantai välisen ajan oon hoitanu ruunaa, kun omistaja on reissussa. Eilen ratsastin vähän ja juoksutin, koska oma tasapaino ei enää todellakaan ole samassa kunnossa, ku muutama vuosi sitte ja varsinkaan ku ei ole satulaa. Lefa on lämppäri ja vuosimallia -99. Luonteeltaan ruuna on aivan ihana, vaikka nyt kokeileeki välillä vähän testata ja härnätä, mutta oikeesti semmone pikkusylivauva. Vielä mulla ei siitä ole kuvia, mutta varmaan huomenna otan kameran aamusta tallille mukaan ja vähän kuvailen poikaa.
Meille on kans tullu perheen lisäystä! Ei, se ei ole vauva, vaan syyrialainen poika nimeltään Nipsu. Nipsu tuli meille kuukausi ja päivä sitten ja oli sillon 6 viikkoa vanha. Tosi sulonen otus! Siitäkään ei ole kunnon kuvaa, mutta tulee myöhemmin.
Mulla alkaa kans olla pikkuhiljaa toi autokoulu pulkassa. 10 tuntia ajoa ja pimeä+liukas ja sitte teoria ja inssi! Sitten pääse ite hurjastelee jellonalla ^^

mutta semmosta, xoxo Jaana ;)