Tuntuu oikeesti, että ei enää jaksa. Tuntuu, että kaikki on aivan palasina. Eksyin äsken selailee Maken kuvia ja muistelin niitä meijän yhteisiä aikoja. Vitun jätkä minkä menit tekee ! Jätit meidät yksin tänne kaiken keskelle ! Alko tuntuu äsken, että lähtis ite sen perään ja jäis sille tielle. Tajuan kuitenki sen, että mulla on täällä pari ihmistä, jotka välittää ja isännänkään takia en voi mitään tehä - nimittäin siinä vaiheessa isäntä ois palasina ja syyttäis ittiä kaikesta.
Muistan vieläki sen illan, ko oltiin Maken kans meillä. Puhuttiin kaikesta ja sitte ko mentiin tupakille, niin tämä veti mut syliin ja levitti peiton meijän molempien päälle. Siinä sitte polteltiin tupakit rauhassa ja mentiin sisälle, makoiltiin mun sängyssä ja mun mielestä tunsin taas oloni turvalliseksi.
Ala-asteellaki oltiin samalla luokalla ja pelleiltiin mikä kerettiin. Muistan vieläki, ku Make ja Jan tuli käymään meillä ja meijän emäntä tykkäs niistä tosi paljon, varsinki Makesta, kun se nyt oli sellanen ilonen ja hymyilevä.
Nyt sitte viime viikolla soi puhelin ja kuulen ensimmäisenä "Make on kuollu". Siinä vaiheessa tuli niin epätodellinen olo, ei meijän make! Kysyin sit Antilta, että kuka make, kun en halunnu uskoo, että se tosissaan oli meijän Make, mutta niin se vaan oli. Puhelu loppu ja mä lyyhistyin lattialle. Itkin varmaan kolme tuntia putkeen ja Milo lohdutti vieressä. Tuli äärettömän paha olo, miksei se puhunu kellekkää?! Miksei se voinu kertoa mikä oli, että joku ois voinu tehä jotain?!
Mutta myöhästä se enää on. Nyt Make saa lennellä missä haluaa ja millon haluaa. Toivottavasti sillä on parempi olla siellä, missä nyt ikinä onkaan. Kyl me viel nähään ja mä toivon tosissaa, ettet olis tehny itelles mitää. Tänne jäi kaipaa sua vaikka kuin moni ihminen ja jokainen meistä ois tehny mitä vaan, ettet olis lähteny. Mut niin se vaan on, Parhaat lähtee eka ♥
Lepää rauhassa rakas ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti