Homot ja adoptio

Tulipa lueskeltua hevostalli.netissä eräs topic, jossa puhuttiin otsikon mukaisesti homoista ja heidän adoptio-oikeudesta. Kirjoittelin itsekin sinne jo mielipiteeni, mutta tässäpä vielä uusiksi:
Minä hyväksyn sen, että homopareilla olisi lapsia. Lapsi tarvii rakastavat vanhemmat ja sana ei määrittele sitä, että vanhempien tulisi olla eri sukupuolta. Mielestäni sateenkaariperheen lapsesta tulee paljon avoimempi, eikä perus kapea katseinen suomalainen, joka ei pidä erilaisista ihmisistä.

Totta kai saattaa pienempänä esiintyä kiusaamista, mutta toisaalta taas nykymaailmassa... Tuskin. Paitsi sitten nämä lapset, jotka on kasvattanut vanhoilliset ihmiset, jotka eivät tosiaan hyväksy erilaisuutta ja näin "saastuttavat" lastensa mielet.

Eli tosiaan minun mielipiteeni on yksinkertaisesti se, että homopareilla pitäisi olla adoptio-oikeus. Ennemmin minä esimerkiksi antaisin oman lapseni homopariskunnalle (jos nyt siis sellainen minulla olisi/olisi tulossa), kuin vaikkapa perheelle, jossa isällä tai äidillä olisi taipumusta alkoholiin tai vastaavaan. Ei lapsia onneksi sellaisille anneta (jos siis asia selvillä), mutta näin esimerkkinä. Homopariskunta voi oikeasti olla parempi vaihtoehto, kuin ns. normaalille pariskunnalle.

"Toki homotki vois lastansa rakastaa mut ei samallatavalla. "

Tuota ei minun aivoni käsittäneet, miten homojen rakkaus on erilaista kuin naisen ja miehen antama rakkaus lapselleen? Homopariskunta voi antaa aivan samanlaista rakkautta, mutta se voi myös olla vahvempaa.

Eikö lapsen ole parempi olla sellaisten vanhempien - olivat ne sitten mies ja mies tai nainen ja nainen - luona, jotka rakastavat ja _oikeasti_ tahtovat lapsen, kuin esim. sellaisen yh-äidin kanssa jonka mies on haistattanut pitkät ja lähtenyt, jonka äiti ei välttämättä ole halunnut lasta jne..?

Tuossa kuljetaan taas minun kanssani samoilla linjoilla. Eikö oikeasti ole vain tärkeintä, että lapsella on rakastavat vanhemmat, jotka oikeasti haluaa sen lapsen?

koska lapsi minun mielestäni tarvitsee molempien sukupuolien roolimallit, molempien sukupuolien rakkautta, molempien sukupuolien tapoja ja molempien sukupuolien hoivaa. 
Eih... Topicissa on puhuttu myös yh-äideistä ja tähänhän oli aloittajalla perusteluna se, että "yh-äidit yleensä hommaa uuden kumppanin". Hmm.. mietitääs hetki... Minä olen yh-äidin lapsi, tunnen kyllä isäni ja olen hänen kanssaan tekemisissä, MUTTA silti minut on äiti kasvattanut yksin. Eli en ole saanut molempien sukupuolien roolimalleja (enkä koe tarvivani niitä), enkä ole edes kokenut tarvitsevani isäni rakkautta, isäni tapoja tai isäni hoivaa. Totta kai tiedän, että olen aina saanut isältäni rakkautta, mutta ei sitä nyt hirveästi ole suoraan osoitettu. Silloin kun ollaan joskus nähty. Toki nykyään isän kanssa soitellaan, jutellaan facessa ja nähdään (silloin kuin töiltään ehtii/pääsee tänne pohjoseen asti tulemaan). Mutta silti en koe olevani yhtään erilaisempi, kuin esimerkiksi ystäväni, jolla on molemmat vanhemmat olleet koko ajan. Itseasiassa olen paljon varmempi, enkä todellakaan anna kenenkään talloa minua lokaan, puolustan itse itseäni ja uskallan ilmaista mielipiteeni paljon varmemmin.

No kuitenkin, Topic luultavasti päättyy siihen, että aloittaja raivoaa, kuinka häntä ei ymmärretä ja hänen puolellaan ei olla. Mutta minkäs teet.. Sellasta tänään, saapi toki keskustella kommenteissa ja heittää kommenttiakin itse asiaan liittyen tuohon alle : )